Yksi
osoitus siitä, että ikä ei ole este alkaa vaikkapa kilpaurheilijaksi, on
mieheni Kari, 57. Neljä vuotta sitten hän päätti aloittaa kilpailun
penkkipunnerruksessa ja mitaleja on ehtinyt jo tulla ihan mukavasti. Innostuin
itsekin seuraamaan lajia katsomon puolelta ja kisoissa on kiva kiertää ympäri
Suomea. Ja onhan se hienoa, että oma mies on todistetusti vahva.
Jännää muuten, että kun hän kertoi julkisesti, että laittaa itsensä
kisakuntoon, oli muutamia arvostelijoita ja neuvojia, mutta kun hän sitten saavutti
tuon tavoitteensa, nämä tyypit jotenkin hiljenivät. Kait se oli sitä luontaista
kateutta. Toisen menestys ei vaan joidenkin mielestä ole niin kivaa kuin
epäonnistuminen. Toisaalta on löytynyt joukko niitä, jotka ovat kannustaneet ja
antaneet tukea ja neuvoja. Itse ainakin toivon, että into hänellä jatkuu.
Kisoja on kiva kiertää ja seurata Karin kehitystä.
Yksi hauskimpia tapahtumia on Sotkamon rantapenkkarit, penkkipunnerruskisat
uimarannalla. Kisat on järjestetty jo toista kymmentä kertaa Hiukka
beachillä, Kari on osallistunut viime ja tänä kesänä. Kilpailemassa ovat
Suomen parhaimmistoon kuuluvat nostajat ja tunnelma on mukavan rento.
Tänä kesänä sää oli vaihteleva, joten haastetta riitti katsojillekin, koska
kisat pidetään tosiaan ulkona rannalla. Oli koleaa, aurinkoa ja pientä
vesisadetta. Hyvin siellä taas useampi tunti vierähti ilmasta huolimatta. Ensi
kesänä toivottavasti ollaan taas paikalla.
Sotkamon kisojen yhteydessä voi pitää pienen lomareissun. Olemme molempina
kesinä asuneet Naapurivaaran lomakeskuksessa. Se on kauniilla paikalla järven
rannalla ja vaaramaisema on upea. Siellä asustelimme leirintämökeissä, joten
retkeilyn tuntuakin tulee. Tosin 60- luvulla rakennetut mökit alkavat olla
melko ränsistyneitä, mikä on harmi. Hinta on edullinen 35 euroa yö, mutta
toivoisi niitä vähän kunnostettavan. Alueella on kyllä eritasoisia mökkejä ja
sauna, jota voi vuokrata, leirintämökeissä vaan on ihan oma tunnelmansa.
Omistaja pariskunta on leppoisa ja varsinkin rouva kova juttelemaan.
Meille osui vielä ensimmäiseksi yöksi mökki, jossa patteri oli rikki ja yö oli
todella kylmä. Siitä muistona on nyt kurkku kipeä. Siitä huolimatta paikasta
jäi mukavat muistot. Tietysti lämmin kesäsää olisi ollut kivempi, mutta tämä
nyt on tällainen heinäkuu ja se on vaan kestettävä.
Meillä oli kaveripariskunta mukana ja yhdistettiin kisoihin myös nähtävyyksien
katseleminen. Sotkamossa ei kauheasti niitä ole. Veikko Huovisen huone,
patsas ja hauta kerrotaan matkailijan tärppeinä. Tällä kertaa harrastimme siis
kulttuuria kiertelemällä Sotkamon hautausmailla ja kävimme Veikko Huovisen
haudalla. Hautausmaat ovat kyllä yllättävän mielenkiintoisia paikkoja.
Niissä löytyy paikkakunnan historiaa ja usein Karin kanssa vieraalla
paikkakunnalla kävelemme hautausmaalla.
Kotimatkalla pysähdyttiin Utajärvellä Ahmaksen Kalevala perinnekylään, joka oli
kyllä pettymys. Vanhoja aittoja muutama, joista suurin osa kiinni, vaikka oli
heinäkuun sunnuntai ja paras loma-aika.
Ahmaksen kylässä seisoo edelleen kansanparantajan ja runonlaulajan Lusia
Rasintyttären valtava hirsipuu.
Lusia haastettiin 1600-luvun lopulla noitakäräjille. Välttääkseen noitarovion
hän meni itse hirteen – perimätiedon mukaan loitsurunojaan laulaen.
Mutta vaikka tämä puu kuuluu paikan nähtävyyksiin, mitään opastusta sinne ei
ole, joten eihän sitä löytynyt. Harmitti.
Kaiken kaikkiaan oli kiva kesäretki. Viikonloppureissukin riittää piristämään
ja saa hyvän irtioton arjesta.
