Voimailua, kulttuuria ja vaaramaisemia
Rantapenkkareissa Kari lähti yrittämään uutta omaa ennätystään. Ensimmäisellä nostolla tehtiin tulos, oman ennätyksen rikkominen jäi kuitenkin seuraaviin kisoihin.

Voimailua, kulttuuria ja vaaramaisemia

Yksi osoitus siitä, että ikä ei ole este alkaa vaikkapa kilpaurheilijaksi, on mieheni Kari, 57. Neljä vuotta sitten hän päätti aloittaa kilpailun penkkipunnerruksessa ja mitaleja on ehtinyt jo tulla ihan mukavasti. Innostuin itsekin seuraamaan lajia katsomon puolelta ja kisoissa on kiva kiertää ympäri Suomea. Ja onhan se hienoa, että oma mies on todistetusti vahva.

Jännää muuten, että kun hän kertoi julkisesti, että laittaa itsensä kisakuntoon, oli muutamia arvostelijoita ja neuvojia, mutta kun hän sitten saavutti tuon tavoitteensa, nämä tyypit jotenkin hiljenivät. Kait se oli sitä luontaista kateutta. Toisen menestys ei vaan joidenkin mielestä ole niin kivaa kuin epäonnistuminen. Toisaalta on löytynyt joukko niitä, jotka ovat kannustaneet ja antaneet tukea ja neuvoja. Itse ainakin toivon, että into hänellä jatkuu. Kisoja on kiva kiertää ja seurata Karin kehitystä.

Yksi hauskimpia tapahtumia on Sotkamon rantapenkkarit, penkkipunnerruskisat uimarannalla.  Kisat on järjestetty jo toista kymmentä kertaa Hiukka beachillä, Kari on osallistunut viime ja tänä kesänä.  Kilpailemassa ovat Suomen parhaimmistoon kuuluvat nostajat ja tunnelma on mukavan rento.

Tänä kesänä sää oli vaihteleva, joten haastetta riitti katsojillekin, koska kisat pidetään tosiaan ulkona rannalla.  Oli koleaa, aurinkoa ja pientä vesisadetta. Hyvin siellä taas useampi tunti vierähti ilmasta huolimatta. Ensi kesänä toivottavasti ollaan taas paikalla.

Sotkamon kisojen yhteydessä voi pitää pienen lomareissun. Olemme molempina kesinä asuneet Naapurivaaran lomakeskuksessa. Se on kauniilla paikalla järven rannalla ja vaaramaisema on upea. Siellä asustelimme leirintämökeissä, joten retkeilyn tuntuakin tulee. Tosin 60- luvulla rakennetut mökit alkavat olla melko ränsistyneitä, mikä on harmi. Hinta on edullinen 35 euroa yö, mutta toivoisi niitä vähän kunnostettavan. Alueella on kyllä eritasoisia mökkejä ja sauna, jota voi vuokrata, leirintämökeissä vaan on ihan oma tunnelmansa.  Omistaja pariskunta on leppoisa ja varsinkin rouva kova juttelemaan.

Meille osui vielä ensimmäiseksi yöksi mökki, jossa patteri oli rikki ja yö oli todella kylmä. Siitä muistona on nyt kurkku kipeä. Siitä huolimatta paikasta jäi mukavat muistot. Tietysti lämmin kesäsää olisi ollut kivempi, mutta tämä nyt on tällainen heinäkuu ja se on vaan kestettävä.

Meillä oli kaveripariskunta mukana ja yhdistettiin kisoihin myös nähtävyyksien katseleminen.  Sotkamossa ei kauheasti niitä ole. Veikko Huovisen huone, patsas ja hauta kerrotaan matkailijan tärppeinä. Tällä kertaa harrastimme siis kulttuuria kiertelemällä Sotkamon hautausmailla ja kävimme Veikko Huovisen haudalla.  Hautausmaat ovat kyllä yllättävän mielenkiintoisia paikkoja. Niissä löytyy paikkakunnan historiaa ja usein Karin kanssa vieraalla paikkakunnalla kävelemme hautausmaalla.

Kotimatkalla pysähdyttiin Utajärvellä Ahmaksen Kalevala perinnekylään, joka oli kyllä pettymys. Vanhoja aittoja muutama, joista suurin osa kiinni, vaikka oli heinäkuun sunnuntai ja paras loma-aika.

Ahmaksen kylässä  seisoo edelleen kansanparantajan ja runonlaulajan Lusia Rasintyttären valtava hirsipuu.

Lusia haastettiin 1600-luvun lopulla noitakäräjille. Välttääkseen noitarovion hän meni itse hirteen – perimätiedon mukaan loitsurunojaan laulaen.

Mutta vaikka tämä puu kuuluu paikan nähtävyyksiin, mitään opastusta sinne ei ole, joten eihän sitä löytynyt. Harmitti.

Kaiken kaikkiaan oli kiva kesäretki. Viikonloppureissukin riittää piristämään ja saa hyvän irtioton arjesta.

Sulje valikko