Mitäs merkistä, kunhan värin muistaa

Mitäs merkistä, kunhan värin muistaa

Miksi ihmeessä ihminen nolostuu, vaikka lopulta asia voi olla ainoastaan hauska, jos niin haluaa ajatella? Inhoan  asioida autokorjaamoissa ja varaosakauppoissa,  koska  siellä olen alueella, josta en vaan tiedä riittävästi enkä ole edes kiinnostunut.

Olen siis se streoptyyppinen hölmö nainen, mikä en kyllä  tahtoisi olla.

Aamulla jouduin viemään auton lasin vaihtoon korjaamolle. Vaikka ärsytti, mietin,  että ei se nyt ainakaan vaikeaa ole eikä siellä joudu vastaamaan kysymyksiin, joihin en osaa vastata.

Vaan kuinkas kävi? Kävelin sisään työnvastaanoton luukulle. Siinä kerroin, että aika tuulilasin vaihtoon on varattu Laurilan nimellä. Mies katseli koneelta ja kysyi: minkä merkkinen auto? No siinä se sitten tuli: enhän minä muistanut.

Nolous oikein vyöryi päälle. Vaan mikä siinä auttoi.  Sanoin, ettei aavistustakaan, mutta se on vihreä. Mies hymyili juuri niin alentavasti kuin tuossa tilanteessa voi. Sitten onneksi muistin rekisterinumeron ja kun sanoin sen, hän totesi: Peugeot, teillä on Peugeot.

Nyt muistan.

Tällä artikkelilla on 2 kommenttia

  1. Voi ei. Minäkin olen joskus johonkin autokorjaajan kysymykseen vastannut hymyillen näin “no siinä on ratti ja polkimet” 🙂 ei se sitten enää halunnut kysellä mitään. Kysyi rokkarin jonka muistin.

  2. Kaikessa ei voi olla asiantuntija. Tekninen puoli ei kiinnosta, vaikka kuinka yrittäisi. Nykyään ei kyllä riitä tieto, että sähkö tulee töpselistä. Auton voi ajaa korjaamoon, mutta tietokone, älypuhelin ym pitäis halllita ihan itse. Ajele edelleen hyvillä mielin, mutta kuten sanottu, pidä väri mielessä.

Kommentointi on suljettu

Sulje valikko