Mielummin jouluhulluus kuin kaamosmasennus

Mielummin jouluhulluus kuin kaamosmasennus

Aiemmin kerroin jo lyhyesti, miten vaivun syksyllä energiattomaan tilaan. Elän täysillä keväällä ja kesällä, talvi ja pimeys lannistavat ja uuvuttavat. Ja tuo kellojen talviaikaan siirto sekoittaa joka syksy sisäisen kelloni viikoksi.

Tammi – ja helmikuu ovat minulle vuoden pahimmat kuukaudet. Kylmyys ja pimeys on niin ahdistavaa ja imaisee sisäänsä. Olen päättänyt, että tulevana vuonna uppoudun ihan suosiolla tuon pimeyden vietäväksi tammikuussa. Sulkeudun kotiin ja kirjoitan keskeneräistä kirjaani. Saa nähdä, onnistunko toteuttamaan suunnitelmani. Kieltämättä vähän pelottaa.

Lopputuloksena voi olla työssään edistynyt, energinen kirjailija tai mökkihöperö mummo.

On jännä, miten eri tavalla ihmiset kokevat vuodenajat. Valoa ja lämpöä rakastavana ihmettelen, miten olen syntynyt näin pimeään ja kylmään. Syksyllä pelastukseni on kirkasvalolampun lisäksi joulu.

Aiemmin olen maininnut jouluhulluudestani jossain blogissani, mutta haluan avata sitä vähän. Varsinkin, kun nyt loppuvuoden vuodatan varmasti fiilistelyjäni tänne luettavaksi.

Minulle joulu on paljon enemmän kuin päivät aatosta tapaniin. Jouluun kuuluu koko syksyn ajan tehtävät valmistelut. Tykkään leipoa erilaisia juttuja ja aika usein minulta on kysytty, miten ne säilyvät jouluun asti. Ei niiden pidäkään. Eihän kukaan kykene kolmessa päivässä ahtamaan itseensä sataa lajia herkkuja. Meillä herkutellaan koko joulukuu. Usein jo marraskuukin.

Meillä on jo pakkasessa itsetehty piparkakkutaikina odottamassa, tänään testasin joululimppuohjetta ja tein karpalomuffinsseja. Nuo syödään nyt, jouluksi teen piparkakkumuffinssit. Joululaatikot pakastan ensi viikolla. Meidän pöytään kuuluu peruna -, lanttu -ja porkkanalaatikko. Porkkanalaatikko ilman riisiä.

Joululahjoja on jo hankittu ja loppuja ostelen marraskuussa. Näin välttyy ruuhkissa juoksemiselta.

Koti koristellaan ensimmäisenä adventtina, myös kuusi. Perinteisesti teen silloin myös piparkakkutalon. Joulukuu onkin sitten sitä fiilistelyä, joka huipentuu aattoon. Minulle joulusta nousee kolme hetkeä, joihin vuodesta toiseen kiteytyy syvin joulun henki: ensimmäinen adventti, aatonaaton ja jouluaaton ilta. Jostain syystä noihin hetkiin sisältyy rauha. Silloin vain istun ja ihailen joulua ja nautin. Ne ovat kiirettömiä hetkiä.

Onneksi meillä koko perhe on jouluihmisiä, joten ei tarvitse pidätellä omaa innostustaan. Eilen meillä Kari kuunteli joululauluja ja itse keittelin karpalotoffeeta.

Ajattelen, että jos tämä hulluus pelastaa kaamosmasennukselta, ei se niin paha asia ole. Jos haluat lukea joulufiilistelyjäni, niitä tulee nyt loppusyksy. Jos et, voit hypätä yli. Bloggaan kyllä muistakin aiheista.

Sulje valikko