Maanantain mietteitä

Maanantain mietteitä

Oli mukava viikonloppu.  Lauantaina käytiin syömässä ja kuljeskeltiin kaupungilla, sunnuntaina olikin sitten viidennen lapsenlapsen ristiäiset. Nimeksi tuli Jalo Hermanni.

Tänään en tunnu vaan toipuvan arkeen mitenkään.  Onneksi voin joustaa tekemisissäni ja siirtää osan töistä muille päiville.  Tosin minulla on kirjan kirjoittaminen kesken ja siitä alkaa tulla vähän stressi. Tein jo käsikirjoituksen valmiiksi, mutta en ole siihen tyytyväinen ja haluan kirjoittaa aika suuren osan ihan uusiksi. 

Jotenkin on vaan vaikea aloittaa noiden muutosten tekeminen. Tosin siihen varmasti vaikuttaa se, että on niin paljon kaikkea muuta ja keskittyminen on silloin vaikeaa. Päässäni uudet juonikuviot jo ovat, vielä kun saisin  ne kirjoitettua.

Olenkin päättänyt, että nyt on aika luopua joistain asioista. Ensi vuonna aion saada kirjan valmiiksi ja siihen otan ajan jättämällä erään työlään luottamustoimen pois.

Se on hassua,miten ihminen jämähtää rutiineihin ja tällainen luottamustoimesta luopuminenkin vaatii päättäväisyyttä. Sitä kai jotenkin elää harhassa, että on korvaamaton, vaikka eihän se nyt niin ole. Ja kuitenkin, kun päätöksen tein, se oli valtava helpotus.  Itse en todellisuudessa koe, että minulla olisi enää mitään annettavaa tuossa asiassa.

Kalenteriin tulee tilaa, stressi vähenee ja vastuu siirtyy jollekin toiselle.

Sanotaan, että kun yhden oven sulkee, kaksi avautuu. Eivät ne kuitenkaan itsellään avaudu. Siksi kai sitä rutiineihin jämähtää, kun ei viitsi tehdä työtä uusien ovien avaamisen eteen.

Syksy on minulle aina vähän vaikeaa aikaa, kun pimeys syö energiaa. Onneksi on joulu tulossa ja sen laittamisen aloitan jo lokakuussa. Olen jouluihminen ja minusta jouluun kuuluu kaikki se aika, kun saa leipoa, koristella ja ostella lahjoja.  Kauneimmat joululaulut, markkinat ja myyjäiset ovat osa joulua.

Parasta on joulukuu, kun kaikki on jo lähes valmiina ja saa vaan fiilistellä tunnelmaa.  Tosin minä myös kerään joulun pois viimeistään uutena vuotena. Jouluun kuuluu odotus ja itse juhlapyhät ja kun ne ovat ohi, alkaa taas arki.

Oikeastaan joulu on minulle se keino, miten jaksan syksyn ja pimeyden. Tammikuu onkin sitten aina ihan kamala. En tiedä vaikuttaako muihin yhtä vahvasti eri vuodenajat, mutta minuun kyllä vaikuttaa. Ihan hullua, että nyt jo pelottaa tammikuu. Se on niin pitkä ja kylmä.

Ensi vuonna pyhitän sen kirjoittamiseen ja  toivon, että saan jotain tulosta aikaan.

Tänään tällaisia mietteitä. Tulkoon syksy, kyllä siitä selvitään.

Sulje valikko