Humpuuki ei ole keskustelua

Humpuuki ei ole keskustelua

Mihin ihmeeseen keskustelutaito on hävinnyt? Muistan, kun aikanaan minulla oli äidinkielen opettaja, joka järjesti paneelikeskusteluja. Ne olivat minulle mieluisimpia tunteja koulussa. Kunnon väittely oli hauskaa ja opettaja vaati, että väitteet piti myös osata perustella. Tätä taitoa harva opettaja opetti silloin eikä taida opettaa nykyäänkään.

Tämän päivän keskustelu on varsinkin somessa ihme jankkaamista ja toisen mielipiteen väheksymistä, vaikka omat väitteet eivät edes perustu faktoihin.

Hyvä esimerkki on ilmastonmuutos. Meillä on joukko ihmisiä, jotka ovat päättäneet, että ilmastonmuutos ei ole totta. Mitään tutkittua tietoa heillä ei ole tarjota tätä väittämää tukemaan. Juuri aamulla eräs henkilö kirjoitti facebookiin, että ” Hallanvaara enkä kirjoita Jussista.Lapset kyselee kuinka kylmiä oli kesät ennen ilmastonlämpenemistä.Itse ainakin muistelen lapsuuteni kesiä jäi todella “lämpimät” muistot lapsuudesta.” ( Suora lainaus kielioppivirheineen).

Yleensä en enää viitsi tällaisiin edes kommentoida, mutta jotenkin on alkanut ärsyttää tuo fraasi, että kuinka kylmää ennen olikaan, kun nyt on ilmasto muka lämmennyt. Huvikseni laitoin sitten kommentin, jonka voisi jokaisen aikuisen kuvitella tietävän: “Kannattaa selittää lapsille, miten ilmaston lämpeneminen vaikuttaa 😊 ilmastonmuutos lämmittää Suomen talvia enemmän kuin kesiä. Lämpeneminen on nopeinta Pohjois-Suomessa. Sademäärät kasvavat etenkin talvella, ja sateet tulevat yhä useammin vetenä. Lunta, jäätä ja routaa on jatkossa nykyistä vähemmän. Talvista tulee myös entistä pilvisempiä. Sään ääri-ilmiöt voimistuvat: tulee enemmän rankkasateita ja myrskytuulia”.

Seuraavan kommentti olikin sitten, että “ilmastonmuutos on humpuukia”.

Mitä tähän viitsisi kommentoida. No ei yhtään mitään. On vaan niin hemmetin säälittävää, että aika monen kommentointi on tuota tasoa. No toki sillä saa samassa kuplassa elävien hymistelyn osakseen, mutta siinä se sitten onkin. Onko oikeasti aivotoiminta joillakin yksilöillä surkastunut niin, että omia väitteitä ei osata perustella. Kyllä minä ainakin voin jopa muuttaa omia mielipiteitäni, jos saan uskottavia vastaväitteitä, mutta niin kauan, kun asia kuitataan tyylliin “se on humpuukia”, uskon tutkittuun tietoon ja perustan omat mielipiteeni siihen.

Tosin vielä naurattavampi oli, kun eräs uskovainen perusteli virteen vedoten, ettei ilmastonmuutosta ole. “Hän säät ja ilmat säätää” oli perustelu. Mitä tuohonkaan voi sanoa muuta kuin hiljentyä hämmästyneenä.

Tämä keskustelun heikko taso näkyy joka alueella, mutta ilmastonmuutos on hyvä esimerkki nyt, koska se on niin vahvasti esillä.

Olen sitä mieltä, että viisas vaikenee enkä lähde edes vääntämään asioista sellaisten ihmisten kanssa, jotka toistavat ulkoa opeteltuja fraaseja saadakseen omiensa hyväksynnän. Ja miksi väitellä tai keskustella, jos tietää, ettei toinen edes halua uskoa kuin omaan periaatteeseensa.

Silti huvittaa, kun juuri perussuomalaisista tuntuu löytyvän nämä ilmastonmuutosta humpuukina pitävät. Se on huvittavaa ja myös ristiriitaista kahdesta syystä. Vaikka heidän mestarikseen kutsuma Halla-aho ei ole sanonut, etteikö ilmastonmuutos olisi totta, he ovat halunneet asian näin kuulla. Jussihan sanoi vaalitentissä, että ilmastonmuutosta hän ei kiistä, mutta Suomi ei asialle voi mitään. No tuokaan väittämä ei kyllä pidä paikkaansa, mutta olkoon. Persut kuitenkin oikovat, että koko ilmastonmuutos on humpuukia. Viis tutkimuksista, jotka osoittavat kiistatta sen etenevän.

Toinen outo juttu on, että kun ilmastonmuutos tuo pakolaisvyöryn Afrikasta, niin eikö silloin luulisi juuri persujen tekevän kaikkensa, että muutosta jarrutettaisiin. Mutta ei. Aikuiset äijät uhoavat, että minä ainakin lämmitän saunan ja grillaan makkaraa. Koeta noille sitten selittää asiaa koko maailman mittakaavassa. Minä ainakaan en edes yritä. Varsinkin, kun siinä vaiheessa saisi vain ämpärillisen paskaa niskaansa.

Minulle riittää, että on onneksi monia jotka ottavat asiat ihan tosissaan , uskovat tieteeseen ja perustavat siihen toimintansa.

Mutta kunnon keskustelukulttuuria kaipaan.

Onneksi olen siinä suhteessa onnekas, että kotona on aviomies, jonka kanssa voi ajatuksia vaihtaa. Karin kanssa voimme keskustella aiheesta kuin aiheesta ja olla myös eri mieltä. Parasta keskustelussa onkin, kun kuulee myös uusia näkökulmia asioihin, muutenhan se on tyhjän jauhamista saman mielisten kesken. Myös äitini kanssa soitan päivittäin liki tunnin puhelun ja ruodimme niin politiikan kuin muutkin ajankohtaiset asiat.

Kunnon keskustelu on antoisaa, öyhöttöjät jääkööt omaan arvoonsa.

Tällä artikkelilla on yksi kommentti

  1. Meillä oli onneksi vielä väittelyä äidinkielentunneilla ylä-asteella. Toivottavasti vieläkin pidetään.

Kommentointi on suljettu

Sulje valikko